torstai 7. tammikuuta 2016

Tammikuun kuukaudenkirja: Kadonnut: Audrey

Kiusaamisen syvät arvet ja tie takaisin ihmiseksi ihmisten joukkoon

Koulukiusaaminen ei pääty siihen kun kiusaaminen loppuu. Kiusattu voi olla vielä kauan peloissaan ja kärsiä vuosia henkisiä kipuja, vaikka itse kiusaaminen on kaikille muille osallisille historiaa. Eilispäivän juttu. Vanha uutinen.


Sophie Kinsellan uusi nuortenromaani Kadonnut: Audrey, alkaa juuri tästä. Audrey ei käy koulua, koska hän on pitkään jatkuneen koulukiusaamisen takia kyvytön kohtaamaan muita ihmisiä kuin perheenjäseniä. Isä, äiti ja veli, Frank, sekä oma koti on Audreyn koko maailma. Hän pitää sisälläkin aurinkolaseja, koska ei kestä maailmaa ilman, eikä hän käy käytännössä kotinsa ulkopuolella kuin psykiatrinsa luona. Frank on intohimoinen tietokonepelaaja ja äiti on intohimoinen, no kutsutaan häntä vaikka maailmanparantajakukkahattutädiksi. Hän on niitä ihmisiä, jotka lukevat päivän lehdestä pelaamisen kahdeksasta haittavaikutuksesta ja löytää kaikki oireet pojastaan (mutta ei ainuttakaan vikaa omasta Daily Mailin lukemisestaan, vaikka samat oireet pätisivät siihenkin). Tässä on siis Audreyn koko elämä: Hieman kajahtanut äiti, pelihullu veli ja isä joka lähinnä pysyy poissa jaloista.

Eräänä päivänä kun äiti on kehittänyt järjettömän raivokohtauksen Frankin pelaamisesta ja Audrey seuraa tilannetta liian keskittyneesti televisiohuoneessa, hän kuulee viereltään tervehdyksen: "Moi." Ja totta kai Audrey saa paniikkikohtauksen. Ihan vain siksi, että Frankin kaveri tervehtii häntä. Seurauksena on pimeässä huoneessa vapisemista ja mielialalääkkeitä. Tämä on Audreyn elämää kuukausia sen jälkeen kun kiusaaminen loppui.

Kadonnut: Audrey kirjassa on ehkä merkillisintä, että Sophie Kinsella onnistuu luomaan hieman kepeän ja humoristisen tunnelman katastrofaaliseen tilanteeseen. Ongelmat ovat vakavia ja ratkaisut eivät ole helppoja, mutta silti tarina ei revittele tuskalla ja ahdistuksella. Toisaalta chick lit kirjallisuudesta tuttu kirjoitustyyli ei tee tuskasta ja kärsimyksestä komediaa. Kadonnut: Audrey on kaunis romaani matkasta oman huoneen pimeydestä kohti valoa nuorille, nuorille aikuisille ja aikuisille joilla on nuoria.

Palaamme tarkemmin kirjaan myöhemmin tammikuussa. Hyvää uutta vuotta kaikille blogimme lukijoille!


Kuva: Turun yliopiston verkkojulkaisut, http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Uutiset/arkisto/koulukiusaus/kiusaus1.jpg
(CC BY 1.0 FI)

1 kommentti:

  1. Sophien Kinsella on useimmille tuttu Himoshoppaaja-kirjoista. Itse en niitä ole lukenut. Sen sijaan Kevytkenkäinen kummituksen ja Hääyöaikeen luin viime vuonna. Kumpikin kirja oli puhdasta hömppää, mutta jotain niissä kuitenkin oli mikä sai jatkamaan aina seuraavalle ja seuraavalle sivulle. Kadonnut : Audrey oli kyllä parempi kuin kuvittelin. Kinsella kirjoittaa kevyesti, mutta kuitenkin siten että Audreyn ongelmia ei ohiteta tuosta vaan ja se parantuminen tapahtuu oikeasti samoin kuin elefantin syöminen - pala kerrallaan. Pidin myös kirjan huumorista ja sekoilevasta perheestä. Toivoisin että Kinsella kirjoittaisi nuorille lisää tällaisia hyviä, koukuttavia tarinoita.

    VastaaPoista