maanantai 4. marraskuuta 2013

Marraskuun kirja: Iskelmiä

”-Etkö sä tiedä, että rakkaudesta se hevonenkin potkii. Sitä paitsi noihan on ihan pikkujuttuja. Iskelmiä, kultapieni, iskelmiä.”
 


Marraskuun kuukaudenkirjana on Laura Lähteenmäen Iskelmiä. Iskelmiä kertoo 16-vuotiaasta Ainosta, joka seurustelee ensimmäistä kertaa. Aluksi kaikki on uutta ja ihanaa huumaa, mutta pian Samulista alkaa hiipiä esiin pelottavia piirteitä. Ainolla ei kuitenkaan ole vielä hajuaakaan siitä, kuinka paljon rakkauden takia pitää sietää ja miten paljon antaa anteeksi...

Kuukauden kirjaa voi kommentoida jo nyt, ja tuttuun tapaan kuukauden lopussa blogissa käsitellään kirjaa vielä tarkemmin. 

Miltä Iskelmiä vaikuttaa? Onko joku jo ehtinyt lukea kyseisen kirjan? Tai muita Lähteenmäen kirjoja? 




2 kommenttia:

  1. Alussa oli yllättävää, miten nopeasti ja totaalisesti päähenkilö Aino hullaantui poikaan, joka oli ollut jo pari vuotta hänen kanssaan samalla luokalla herättämättä Ainossa erityisiä tuntemuksia. Käy ilmi, että taustalla on Ainon tarve muutoksiin elämässään. Hän on koulussa sosiaalisesti syrjässä, kotona perheessä on ongelma ja lisäksi Ainolla on halu muuttua ennen siirtymistään peruskoulusta lukioon. Kirjan loppupuolella hän tajuaa itsekin, että hän olisi voinut yhtä hyvin rakastua keneen hyvänsä poikaan siinä mielentilassa kuin hänellä oli rakastumisen aikoihin.

    Kirjassa puhutaan paljon partiosta, joka on Ainolle selvästi mieluisampi elämänpiiri kuin koulu. Hänellä on aivan erilainen rooli näissä elämänpiireissään: sama tyttö on toisaalla syrjässä kyhjöttäjä, toisaalla pidetty johtaja. Partiotyttöys ja sukunimi Mallinen korostavat Ainon kunnollisuutta.

    Tästä tarinasta tiesin lukupiirissänne olevan esittelyn perusteella keskikohdan ei väkivaltaisen seurustelusuhteen. Lukemiseni perustui sen seuraamiseen, miten sellaiseen suhteeseen päädyttiin ja miten uhri pääsi siitä eroon. Romaanin lopussa eräästä sivuhenkilöstä paljastui asia, joka onnistui yllättämään minut.

    Olen viime aikoina lukenut aikuisten kirjoja. Niihin verrattuna Iskelmiä etenee tosi nopeaan tahtiin eikä yksi kohtaus kestä yleensä kauan. Kirja ei ollut miljöökuvailun täyttämä, mutta panin merkille joitakin lyhyitä kohtia, joissa Lähteenmäki kuvailee valoa kinnostavasti. Esimerkiksi seuraavassa:

    ”Valkoiset sormeni puristavat kylmää betonia. Kevään karmea valo paljastaa niiden kalpeuden, se nuolee luut, nivelet, suonet esiin, näyttää, miten luokkaretkelle sivelemäni lakka lohkeilee kynsistä.”

    Tuo on arkinen näkymä välitunnilta, mutta pidän siitä puettuna sanoiksi, jopa vaikka se kuvailee käsiä rumiksi ja paljastaa, ettei Aino sillä hetkellä tunne olevansa kaunis.

    VastaaPoista
  2. Tänään on Kansainvälinen päivä naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseksi. Juuri oikea kirja tuli siis valittua tämän kuun kirjaksi.

    Olen lukenut aikaisemmin kaksi muuta Laura Lähteenmäen kirjaa. Tämä vaikuttaa aiheeltaan vähän erilaiselta kuin aikaisemmin lukemani Rinkkadonna ja Aleksandra Suuri. Aihe on tärkeä. En muista, onko aiheesta kirjoitettu ylipäätään muita nuortenkirjoja.

    Kirja on vielä kesken, joten sitä kommentoin vasta myöhemmin :)

    VastaaPoista