Viime tippaanhan tämä Victoria Aveyardin Punaisen kuningattaren lukeminen jäi, mutta sain kuin sainkin kirjan luettua syyskuun puolella. Saamattomuuteni ei johdu millään tavalla kirjasta. Se oli oikein mukaansatempaava.
Mare Brownin elämässä ei ole kehumista. Hän on punaverinen hopeaveristen hallitsemassa maailmassa. Punaiset elävät köyhyydessä ja palvelevat ylivertaisia hopeisia. Marella ei ole ammattia, joten hän on joutumassa sotaväkeen seuraavana syntymäpäivänään. Yllättävän tapaamisen seurauksena Mare saakin työtä hovista. Hän ei ehdi työskennellä siellä kauaakaan, kun selviää että hänellä on samankaltainen yliluonnollinen voima kuin hopeisilla. Hän tulee paljastaneeksi voimansa ylhäisten sukujen silmien alla, eikä kuningas voi tehdä sitä, mitä tekisi tavallisesti kohdatessaan valtaansa uhkaavan punaisen, eli tappaa tätä. Mare on nimittäin mahdottomuus, punaverinen, jolla on hopeaverisen voima.
Mare päätetään piilottaa näkyville. Hänestä tulee kadoksissa ollut prinsessa Mareena Titanos, joka on kihlattu kuninkaan nuoremmalle pojalle Mavenille. Marella ei ole poispääsyä tilanteesta. Hän tietää kuolevansa, jos tekee pienenkin virheen ja paljastaa olevansa punainen. Silti - tai juuri siksi - hän päättää uhmata hovia ja käyttää asemaansa hyödyksi. Hän liittyy salaa punaisten terroristijärjestö Purppurakaartiin. Mare huomaa etteivät ihan kaikki hopeiset olekaan julmia ja ylimielisiä. Prinssi Mavenista ja kruununprinssi Calista tulee hänen ystäviään. Kenet Mare on valmis pettämään asiansa tähden?
Jakautunut julma maailma, jossa ihmisillä on yliluonnollisia voimia. Asetelma kuulostaa kovin tutulta monista viime vuosien fantasia- ja dystopiakirjoista. Punaisessa kuningattaressa näistä elementeistä on sekoitettu kuitenkin jotain uutta. Ensisilmäyksellä kirja vaikuttaa fantasialta. On prinsessoja, prinssejä, haarniskoja ja outoja paikan nimiä. Pidemmälle lukiessa tajuaa, että kyseessä onkin dystopia. Jossakin menneisyydessä on tapahtunut jotain, minkä seurauksena jako punaisiin ja hopeisiin on kenties syntynyt.
Kirja päättyy tietenkin jännittävästi, enkä malttaisi odottaa seuraavaa osaa. Englanniksi on jo ilmestynyt toinen osa Glass sword, ja kolmas osa King's cage ilmestyy ensi vuoden helmikuussa. Jään odottamaan suomennoksia.
Mitä pidit kirjasta? Onko tämä uusi hitti vai taas uusi fantasia/dystopia muiden joukossa?
Entä minkä ominaisuuden sinä haluaisit? Monet hopeisten voimista ovat aika väkivaltaisia tai manipuloivia. Valon taivuttelu eli jonkin sortin näkymättömyys kuulostaa ihan jännältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti