Rambo

Helmikuun kuukaudenkirjana oli Rambo. Palkittu ja kehuttu nuortenkirja kaikin puolin. Itse olin vältellyt lukemasta kirjasta arvosteluja, sillä tiesin lukevani kirjan jossain sopivassa välissä.

Rambo on 14-vuotias ADHD-diagnoosin saanut levoton poika, joka hakeutuu mieluummin muiden vähäosaisten nuorten seuraan kuin niiden toisten. Omanlaisten seurassa voi olla oma itsensä eikä kukaan esitä kiusallisia kysymyksiä kotioloista tai muustakaan. Rambon äiti kärsii masennuksesta. Välillä äidin olo on parempi ja välillä huonompi, miesystävien vaihtuessa säännöllisesti. Rambo onkin tottunut huolehtimaan itsestään ja syömään sitä mitä jääkaapista sattuu löytymään.

Kesäloma herätti Rambossa ristiriitaisia tunteita, toisaalta koulussa sai ruokaa ja toisaalta ei ollut läksyjä eikä aamuherätyksiä. Kesän alkuviikot menivät matonpiiskaustelineessä käsilläroikkumisen maailmanennätystä treenatessa. Lopulta äiti sai itsestään sen verran irti että luvattu kesälomareissu Rotan vanhempien kesämökille toteutui.

Perillä kesämökillä odottivat Rotan vanhemmat Erkki ja Annikki. Riston vanhemmat osoittautuivat mukaviksi ihmisiksi vaikkei heidän suhde poikaansa tainnut sekään olla ihan kunnossa. Mökillä oli tekemistä, säännöllisesti ruokaa ja välittävät aikuiset. Aluksi kaikki oli paremmin kuin hyvin. Sitten mökille tulee Riston sisko miehensä ja tyttärensä Liinan kanssa. Liina on oikukas tyttö jolla on paperilla kaikki hyvin: äiti, isä, ystäviä, rahaa. Rambo herää yhtäkkiä todellisuuteen huomatessaan äitinsä olevan kaikkea muuta kuin kunnossa. Äiti joutuu sairaalaan masennuksen takia ja Rambo jää mökille Erkin, Annikin ja Liinan kanssa.

Päivärytmi asettuu jälleen uomaansa. Rambo huomaa Liinan olevan kaikesta huolimatta ihan mukava tyttö, jolla on omat isot murheensa. Kesä huipentuu Liinan, Rambon ja Erkin suunnitelmiin osallistua kylän triathlonin perhesarjaan. Myös Rambon äiti pääsee sairaalasta pois sopivasti ennen suurta kilpailua. Erkin sanoin:

Elämä menee niin kuin se menee.

Pidin kirjasta kovin paljon. Tarina oli hyvä, ei liian siloteltu ja todenmakuisempi kuin moni muu nuoruuskuvaus. Kirjassa oli monenlaisia ihmisiä, joiden seurassa viihtyä. Rauhallinen loppu ja koiranpentu nimeltä Rambo jättivät kirjasta hyvän jälkimaun. Pidin kirjan huumorista ja myös nenäliinalle löytyi käyttöä.

Mitä sinä pidit kirjasta? Onko kirja mielestäsi ansainnut saamansa palkinnot?

Rambon muistelema lapsuuden tarina Pekka Peukaloinen on Astrid Lindgrenin käsialaa ja löydät sen tietysti kirjastosta.