Anu Holopaisen Ihon alaiset menee ihon alle. Monessakin mielessä. Se jää mieleen ajatuksia häiritsevänä lukukokemuksena ja kirjan aihehan käsittelee juuri kehon muokkauksia. Kirja sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa oman kehon muokkaaminen on yhtä luonnollista kuin korvakorujen käyttäminen tänä päivänä ja yhtä äärimmäistä kuin benjihyppy ilman köyttä..
Kuinka äärimmäiset ruumiin muokkaukset voit hyväksyä? Tämän päivän lävistykset ja tatuoinnit kuuluvat luomukropan kannattajille. Omaa kroppaa muokataan yhtä luontevasti kuin tänään Instan kuvia hieman photoshopataan, jotta pari lisäkiloa tai maksaläikkä iholla saadaan karisemaan pois. Jara on kuusitoista ja risat ja joutuu kärsimään luomuna kunnes täyttää kahdeksantoista ja muokkaamattomuus saa jaran tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi ja hylkiöksi. Epäonnistuneeksi hylkiöksi niin kuin vain itsestään epävarma teini voi tuntea.
Minä olen niin vanha, että jo kielikorut alkavat olla äärimmäisyyksiin menemistä, mutta Ihon alaisten maailman luulisi herättävän mietteitä paljon rajumpiinkin muokkauksiin tottuneissa. Vai mitä sanotte tosi teevee kisailusta, jossa kilpaillaan siitä, kuka kestää rajuimmat kauneusleikkaukset ilman kivunlievitystä. Kymmenen muokkausta ilman puudutusta ja nukutusta ja joissa nenärustosi murretaan ja muokataan uusiksi tai jotain vielä rajumpaa. Palkintona unelmien ulkonäkö ja Ferrari. Huh huh, sanon minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti