perjantai 30. tammikuuta 2015

Uinuvien kirjojen kaupunki

Tämänkertainen kirja oli aika paksu. Tunnustan heti, etten ole ehtinyt vielä lukea sitä ihan loppuun. Olen sivulla 443. Tammikuu kuitenkin lähenee loppuaan ja Marja haluaa esitellä seuraavan kirjan varmaan jo maanantaina, joten kirjoitettavahan se on. Oli kirja kesken tai ei.

Walter Moersin Uinuvien kirjojen kaupunki kertoo siis lohikäärme Hildegunst von Mythenmetzistä, joka lähtee Kirjalistoon etsimään kadonnutta kirjailijaa. Kirjalisto on oikea kirjojen kaupunki, joka elää kirjoista. Se on täynnä antikvariaatteja, kirjakojuja, kustantajia, kirjapainoja ja paperitehtaita. Maanpäällinen Kirjalisto on kuitenkin vain pieni osa kaupunkia. Alkuperäinen kaupunki sijaitsee maan alla. Siellä sijaitsevat kaikkein harvinaisimmat ja arvokkaimmat kirjat, ja siellä pääsee nopeasti hengestään. Tietenkin Hildegunst von Mythenmetz päätyy lopulta maanalaisiin katakombeihin ja labyrintteihin. Ja siitä se seikkailu vasta alkaa.

Kirja on jännittävä, hauska ja runsas. Jo katakombit ovat pelottava paikka, mutta jotain salaperäistä ja vaarallista on myös Kirjaliston kaupungissa. Huumoria taas pilkahteli siellä täällä tekstissä. Milloin naurahdin hassulle nimelle, milloin Hildegunstin sarkastiselle kommentille.

Kirja on täynnä mitä mielenkiintoisempaa ja eriskummallisempaa pikkutietoa. Outoja kirjailijoita ja heidän teoksiaan vilisee tekstissä koko ajan. Aluksi se saattaa tuntua joistakin ehkä hieman uuvuttavalta, mutta mitä pidemmälle kirjassa pääsee sitä tutummaksi Zamonian kirjallisuus alkaa käydä. Nimissä voi olla paljonkin sanaleikkejä tms., mutta itse huomasin vain yhden. Orca De Wils oli selvästi muunnos nimestä Oscar Wilde. Jopa heidän kirjoittamansa kirjallisuus kuulosti samanlaiselta. Kiinnittikö joku minua tarkemmin huomiota tällaisiin sanaleikkeihin?

Kirjan voi hyvin lukea, vaikkei Zamonia-sarja olisi ennestään tuttu. Itse asiassa Uinuvien kirjojen kaupunki on trilogian ensimmäinen osa. Toinen osa Uinuvien kirjojen labyrintti ilmestyi suomeksi viime vuonna. Viimeinen osa Das Schloss der Träumenden Bücher ilmestyy saksaksi tänä keväänä.

En vielä tiedä, miten Hildegunst löytää ornon ja pääseekö hän pois maanalaisesta labyrintista, mutta eiköhän se selviä, kun luen kirjan viimeiset 79 sivua.

Niin, ja eikö "Tarina alkaa tästä." olekin aika taianomainen lause?


2 kommenttia:

  1. Kirjaa lukiessani tiesin sen sisältävän paljon viittauksia kirjoihin ja kirjailijoihin, olin vain niin malttamaton etten malttanut pysähtyä arvailemaan sanaleikkejä. Kirjassa tapahtui niin paljon koko ajan, että osa unohtui jo ennen viimeistä sivua.

    Tarina alkaa tästä lause on aivan liian piinava. Aloitin nimittäin lukemaan Uinuvien kirjojen labyrinttia tänään.

    VastaaPoista
  2. Walter Moers on fantasiakirjailijoista toiseksi suurin suosikkini (ensimmäisenä tulee tietysti Terry Pratchett), sillä hän on todella taitava kuvailemaan hahmoja &ympäristöä ja onnistuu luomaan eläviä mielikuvia täysin mahdottomista asioista. Kuten maanalaisista kirjoista koostuvista katakombeista.

    Viittauksista puheen ollen - olen lukenut Uinuvien kirjojen kaupungin viimeksi pari vuotta sitten, joten en välttämättä muista oikein - jossain kohtaa taidettiin mainita Seitsemän veljestä. Se saattoi tosin olla kääntäjän oma vitsi, eikä välttämättä Moersin keksimä.

    VastaaPoista