keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Iskelmiä

Marraskuun kuukauden kirjana ollut Laura Lähteenmäen Iskelmiä on mielestäni hienosti kirjoitettu nuortenkirja tärkeästä aiheesta: parisuhdeväkivallasta. Kirja kuvaa erinomaisesti erilaisia tunnetiloja: ensi rakkautta ja sen huumaa, epävarmuutta ja omien rajojen vetämisen vaikeutta sekä myös väkivallan uhrin häpeää ja voimattomuutta lähteä pois suhteesta. Ja kuten anonyymi edelliseen postaukseen kommentoikin, kirjassa on paikka paikoin käytetty todella kaunista ja runollista kuvausta:
”Minua ei ole koulittu tällaiseen elämään. Olen kasvanut viilipurkissa versovien taimien ja hentojen siveltimenvetojen välimaastossa. Minulla ei ole hajuakaan, kuinka paljon rakkauden takia pitää sietää ja miten paljon antaa anteeksi. Minä en tiedä kuinka paljon saa sattua. En tiedä, milloin itseen sattuu liikaa tai toiseen.”

16-vuotias Aino käy yläkoulun viimeistä luokkaa. Koulussa Aino on hieman syrjäänvetäytyvä ja yksinäinen, mutta koulun jälkeen, partiossa, Ainosta kuoriutuu vastuuntuntoinen ja ihailtu ryhmänjohtaja. Yhdeksännen luokan keväällä, luokkaretkellä, tapahtuu jotain yllättävää: eräs luokan suosituimmista pojista, Samuli, kiinnittää huomionsa Ainoon.  Vaikka Aino ei ole ennen edes huomannut koko Samulia, pojan huomio saa Ainon hetkessä hullaantumaan tähän.  Yhtäkkiä Aino tuntee heränneensä elämään. Samulin avulla Aino tutustuu kokonaan uuteen maailmaan, josta ennen saattoi vain haaveilla.

”Minä vain olen niin kokematon, etten tiedä näistä jutuista. En tiedä, miten kovaa suudelmat satuttavat tai miten paljon saan puhua toisten poikien kanssa.”
Aino on seurustelun suhteen kokematon ja epävarma, mutta pian hänestä alkaa tuntua, ettei kaikki ole ihan kunnossa… Pienet tönäisyt ja kevyet huitaisut Aino voi vielä ohittaa vahinkona, mutta lopulta Ainokin ymmärtää, että tilanne on mennyt aivan liian pitkälle.






Vaikka kirjan aihe onkin vakava, parisuhdeväkivalta, sillä ei kuitenkaan mässäillä, vaan tarina kerrotaan hyvin elävästi ja todentuntuisesti. Päähenkilöä, Ainoa, ei myöskään syyllistetä siitä, ettei hän heti ymmärrä lähteä pois, vaan antaa tilanteen jatkua ja paheta. Lohdullista kuitenkin on, että Aino saa lopulta voimaa ja rohkeutta päästää irti suhteesta. 

Millaisia tunteita kirja teissä herätti? Tuntuiko Ainon tarina uskottavalta? 


2 kommenttia:

  1. Miltä tuntuu ihastua ihan ensimmäistä kertaa? Mistä tietää, mitä kuuluu normaaliin ihastumiseen, jos ei ole ketään kenen kanssa jutella. Ei ole ketään, joka tiputtaisi Lauran takaisin maanpinnalle ihastumisen pilvestä. Laura on ihan tavallinen perusnuori. Tavallisuutta korostetaan Lauran partiolaistaustalla.

    En saanut oikein otetta kirjaan. Kirjan luki kyllä ihan sujuvasti, mutta siinä se. Tunnollisen tytön muuttuminen täysin ihastumisen vuoksi ei itsestäni tuntunut mitenkään uskottavalta. Toki ihminen muuttuu rakastuessaan, mutta noin rajusti? Pohdin myös sitä, olisiko näin käynyt, jos Laura olisikin ollut luokan suosituin tyttö? Miten tarina olisi silloin edennyt?

    Parisuhdeväkivallasta ei taida juurikaan olla nuorten kirjoja. Siinä mielessä hyvä kirja.

    VastaaPoista
  2. Ahdistavan aiheen takia minua ei aluksi edes huvittanut tarttua kirjaan. Lopulta kuitenkin tartuin, ja hyvähän se oli. Kirja on melko perinteinen nuorten aikuisten kirja, vaikka tätä aihetta ei nuortenkirjallisuudessa ole juuri käsitelty. Väkivaltaisen parisuhteen kuvaus tuntui minusta uskottavalta. Näin se ehkä voisi mennä. Alussa Aino on niin ihastunut, ettei huomaa pahaenteisiä merkkejä, jotka lukija kyllä huomaa. Irti pääseminen on myös vaikeaa, mutta mahdollista.

    Tuo Marjan esittämä kysymys on hyvä. "Entä jos Aino olisikin ollut luokan suosituin tyttö?" Jäin miettimään sitä. On ollut aika helppo ratkaisu ottaa päähenkilöksi hiljainen syrjäänvetäytyjä. Kuitenkin se luokan suosituin tyttökin voi joutua elämässä toisten kaltoin kohtelemaksi.

    VastaaPoista