Marraskuun kuukauden kirjana ollut Laura Lähteenmäen Iskelmiä on mielestäni hienosti kirjoitettu
nuortenkirja tärkeästä aiheesta: parisuhdeväkivallasta. Kirja kuvaa
erinomaisesti erilaisia tunnetiloja: ensi rakkautta ja sen huumaa, epävarmuutta
ja omien rajojen vetämisen vaikeutta sekä myös väkivallan uhrin häpeää ja
voimattomuutta lähteä pois suhteesta. Ja kuten anonyymi edelliseen postaukseen
kommentoikin, kirjassa on paikka paikoin käytetty todella kaunista ja
runollista kuvausta:
”Minua ei ole koulittu
tällaiseen elämään. Olen kasvanut viilipurkissa versovien taimien ja hentojen
siveltimenvetojen välimaastossa. Minulla ei ole hajuakaan, kuinka paljon
rakkauden takia pitää sietää ja miten paljon antaa anteeksi. Minä en tiedä
kuinka paljon saa sattua. En tiedä, milloin itseen sattuu liikaa tai toiseen.”
16-vuotias Aino käy yläkoulun viimeistä luokkaa. Koulussa Aino
on hieman syrjäänvetäytyvä ja yksinäinen, mutta koulun jälkeen, partiossa,
Ainosta kuoriutuu vastuuntuntoinen ja ihailtu ryhmänjohtaja. Yhdeksännen luokan keväällä, luokkaretkellä, tapahtuu jotain
yllättävää: eräs luokan suosituimmista pojista, Samuli, kiinnittää huomionsa
Ainoon. Vaikka Aino ei ole ennen edes
huomannut koko Samulia, pojan huomio saa Ainon hetkessä hullaantumaan
tähän. Yhtäkkiä Aino tuntee heränneensä
elämään. Samulin avulla Aino tutustuu kokonaan uuteen maailmaan, josta ennen
saattoi vain haaveilla.
”Minä vain olen niin
kokematon, etten tiedä näistä jutuista. En tiedä, miten kovaa suudelmat
satuttavat tai miten paljon saan puhua toisten poikien kanssa.”
Aino on seurustelun suhteen kokematon ja epävarma, mutta pian
hänestä alkaa tuntua, ettei kaikki ole ihan kunnossa… Pienet tönäisyt ja kevyet
huitaisut Aino voi vielä ohittaa vahinkona, mutta lopulta Ainokin ymmärtää,
että tilanne on mennyt aivan liian pitkälle.
Vaikka kirjan aihe onkin vakava, parisuhdeväkivalta, sillä
ei kuitenkaan mässäillä, vaan tarina kerrotaan hyvin elävästi ja
todentuntuisesti. Päähenkilöä, Ainoa, ei myöskään syyllistetä siitä, ettei hän
heti ymmärrä lähteä pois, vaan antaa tilanteen jatkua ja paheta. Lohdullista
kuitenkin on, että Aino saa lopulta voimaa ja rohkeutta päästää irti suhteesta.
Millaisia tunteita kirja teissä herätti? Tuntuiko Ainon tarina uskottavalta?
Miltä tuntuu ihastua ihan ensimmäistä kertaa? Mistä tietää, mitä kuuluu normaaliin ihastumiseen, jos ei ole ketään kenen kanssa jutella. Ei ole ketään, joka tiputtaisi Lauran takaisin maanpinnalle ihastumisen pilvestä. Laura on ihan tavallinen perusnuori. Tavallisuutta korostetaan Lauran partiolaistaustalla.
VastaaPoistaEn saanut oikein otetta kirjaan. Kirjan luki kyllä ihan sujuvasti, mutta siinä se. Tunnollisen tytön muuttuminen täysin ihastumisen vuoksi ei itsestäni tuntunut mitenkään uskottavalta. Toki ihminen muuttuu rakastuessaan, mutta noin rajusti? Pohdin myös sitä, olisiko näin käynyt, jos Laura olisikin ollut luokan suosituin tyttö? Miten tarina olisi silloin edennyt?
Parisuhdeväkivallasta ei taida juurikaan olla nuorten kirjoja. Siinä mielessä hyvä kirja.
Ahdistavan aiheen takia minua ei aluksi edes huvittanut tarttua kirjaan. Lopulta kuitenkin tartuin, ja hyvähän se oli. Kirja on melko perinteinen nuorten aikuisten kirja, vaikka tätä aihetta ei nuortenkirjallisuudessa ole juuri käsitelty. Väkivaltaisen parisuhteen kuvaus tuntui minusta uskottavalta. Näin se ehkä voisi mennä. Alussa Aino on niin ihastunut, ettei huomaa pahaenteisiä merkkejä, jotka lukija kyllä huomaa. Irti pääseminen on myös vaikeaa, mutta mahdollista.
VastaaPoistaTuo Marjan esittämä kysymys on hyvä. "Entä jos Aino olisikin ollut luokan suosituin tyttö?" Jäin miettimään sitä. On ollut aika helppo ratkaisu ottaa päähenkilöksi hiljainen syrjäänvetäytyjä. Kuitenkin se luokan suosituin tyttökin voi joutua elämässä toisten kaltoin kohtelemaksi.