Vuoden ensimmäisenä kuukaudenkirjana oli Terhi Rannelan novellikirja Yhden promillen juttuja.
Yhden promillen juttuihin on koottu yhteensä 19 novellia. Vaikka kaikki käsittelevät jollakin tapaa alkoholia tai päihteitä, oli mukava huomata, miten erilaisia ja erityylisiä tarinat olivat keskenään. Mukaan mahtuu surullisia esimerkkejä nuorista, joilla on todellakin lähtenyt mopo käsistä, lohduttomia tarinoita alkoholisti-vanhemmista tai kaupungilla majailevista alkoholisteista. Mutta myös tarinoita nuorista, jotka käräyttävät netistä pikkutyttöjä vaanivia pedofiilejä, jotka uskaltavat ripittää törkeästi käyttäytyvää sekakäyttäjää. Niistä, jotka päättävät sulkea pullonkorkin ja myös niistä, jotka eivät sitä ole koskaan avanneetkaan.
Vaikka suurin osa novelleista onkin aiheeltaan melko karuja ja synkkiä, niissä ei kuitenkaan saarnata, vaan annetaan tilaa lukijan omille ajatuksille. Päihteiden käyttöä ei vain kauhistella, mutta sen seurauksia ei myöskään ihannoida. Tarinat ovat fiktiivisiä, mutta niin todentuntuisia, että itse ainakin tunnistin kertomuksista joitakin omia yläaste-/lukio-aikaisia luokkatovereitani. Kertomukset siis todellakin onnistuivat viemään minut mukanansa! Eniten minua jäi kuitenkin kiinnostamaan eräässä novellissa mainittu Christiane F. Kyseinen henkilö on todellakin ollut olemassa, ja hänen surulliseen ja synkkään tarinaansa voi tutustua lisää lukemalla tosielämään perustuvan Huumeasema Zoo-kirjan. Tosin en suosittelisi kirjaa kovinkaan heikkohermoisille, sen verran ahdistavaa aihetta se käsittelee.
Ja lopuksi voisin vielä hieman esitellä itseäni: Hei, olen Annukka. Työskentelen lähikirjastoissa Kuusankoskella ja Lehtomäessä, ja teen muun muassa lasten ja nuorten kirjastotyötä. Olen oikeastaan aina ollut melkoinen lukutoukka, mutta viime vuosina olen innostunut yhä enenevissä määrin erilaisista käsitöistä, minkä vuoksi lukeminen onkin jäänyt säälittävän vähäiseksi. Yritän nyt kuitenkin kovasti parantaa tapojani. :)
Minulle tuli hyvin samantapaisia tuntemuksia tästä kirjasta kuin Annukalle. Tarinat todella veivät mukanaan. Olin ajatellut lukea vain yhden tarinoista, sitten luin perään toisen ja kolmannen ja ne loputkin. Lukiessani nyökyttelin välillä päätäni tietäväisenä "just niinku se yks tuttu" ja välillä kauhistellen "ei vois olla totta".
VastaaPoistaEhdottomasti lukemisen arvoinen kirja, tekijää lainaten "kaikille niille, joilla on rohkeutta vastustaa ryhmäpainetta", nuorille, vanhemmille ja nuorten kanssa töitä tekeville. Luelueluelue!
Yllätys, yllätys, minäkin olen samoilla linjoilla Annukan ja Marjan kanssa. Kirja oli positiivinen yllätys, sillä pelkäsin etukäteen hieman että aihetta käsitellään saarnaavasti tai jotenkin itsestäänselvästi. Pelko oli väärä, sillä tarinat olivat kuin suoraan tosielämästä ja monet jutut olivat tuttuja omasta nuoruudestani. Hieno, kaunistelematon ja moralisoimaton kirja ajankohtaisesta aiheesta. Lisäksi kirja on todella nopealukuinen ja koukuttava, sillä minäkin aloin yhdesta tarinasta ja huomasin pian lukeneeni koko kirjan. Suosittelen!
VastaaPoistaIhan samanlainen lukukokemus oli minullakin. Kun näin kirjan ensimmäisen kerran, kuvittelin sen sisältävän vain toistensa kaltaisia bilejuttuja, mutta kirja yllättikin monipuolisuudellaan. Kirja kertoo monta erilaista tarinaa nuorten elämästä. Joissakin tarinoissa alkoholi on vain sivuosassa, joissakin se liittyy elämän käännekohtaan ja joissakin se on vaikuttanut koko elämään. Eniten pidin novelleista, joissa on synkästä aiheestaan huolimatta toivoa.
VastaaPoista